Rakennuslupahakemus on viimein saatu jätettyä ja asioiden eteneminen jälleen muista kiinni. Ei voi mitään, aloitus venyy niin pitkälle syyskuulle että täytyy rakennusporukan kanssa miettiä, onko viisasta siirtää aloitus suosiolla ensi kevääseen. Talvipakkasella kun ei runkoa voi pystyttää.
Naapureiden kuulemisen hoiti mies, ja samalla paljastui mielenkiintoinen yksityiskohta tästäkin velvollisuudesta. Me ja arkkitehtimme luonnollisesti oletimme, että vastapäätä tien toisella puolella asuvat ovat niitä naapureita joita täytyy kuulla. No, he olivat kaupungilta käyneet tiedustelemassa keneltä kaikilta allekirjoitukset pitää pyytää, ja kaupungin mielestä me emme kuulu siihen joukkoon. Aika erikoista.
Lauantaiaamupäivän ratoksi yritimme päästä keittiökaupoille. Lapset saatiin hoitoon ja olisi ollut aikaa ihan kahdestaan pyytää tarjouksia, mutta mitä vielä: suurin osa liikkeistä on kesälauantaisin suljettu. Iski pieni turhauma. Missä välissä ihmisen olisi tarkoitus kaikki nämä asiat saada hoidetuksi ja vielä työpäivän tehtyä päälle? Miinustunteja rapsuu töissä sitä tahtia, että lapsia näkee pian vain iltapalalla ja hoitoon viedessä kun tunteja yrittää tehdä takaisin.
On niin tuttua... Voimia ja kärsivällisyyttä!
VastaaPoistaMeillä aloitus venyi melkein lokakuulle, eikä päästy tekemään aikaisen tulleen talven vuoksi edes normityyliin joulukuuhun asti hommia. Saatiin kuitenkin perustukset tehtyä (+routaeristykset ja salaojat) ja alakerran seinät. Ja sekin oli jo todella paljon eteenpäin. Meidän onni oli se, että saatiin raksaajan kanssa tehtyä sopimus, jossa sovittiin, että muuraavat niin pitkälle, mitä kelit antaa periksi. Ei oltu pakoraossa, että olisi pitänyt lämmittää ja yrittää väkisin jatkaa hommia. Oli keväällä helppo jatkaa tuosta - tosin sekin venyi kelien takia pitkälle, kun huhtikuussa oli vielä kunnon pakkasia ja lunta.
Kellokortilla on miinuksia tällä hetkellä 20, kerääntyvät äkkiä, kun parina päivänä pitää lähteä etuajassa/tulla töihin myöhään. Plussaa ei sitten saakaan kerättyä.
Mutta asiat tärkeysjärjstykseen: lapset pitää ruokkia, vaatettaa ja vahtia läksyt. Eli tiskata ja pyykätä täytyy, muu siivoaminen on jäänyt hieman vähiin... Onneksi ei ole naapureita katselemassa, kuinka ruoho kasvaa jo polviin asti pihassa.
Tuo naapurienkuulemiskommentti kaupungin puolelta kuulostaa todella omituiselta. Me kyllä kiltisti keräsimme myös tien toiselta puolelta nimet paperiin. No, tulipahan tavattua tulevat naapurit kasvokkain. Tosin muutama ylimääräinen päivä siinäkin meni hakemuksen jättämisen kannalta "hukkaan".
VastaaPoista